Anders rakentaa kitaroita ja muita näppältäviä keilisoittimia kotiverstaallaan Vantaalla. Pieni huone täynnä tunnelmaa: käsityökaluja, puukalikoita, keskeneräisiä sekä valmiita soittimia. Ilmassa tuoksuu seetripuu.

Höylä pitää pientä sihahtavaa ääntään, kun Anders höylää.

 

"Olen innostunut näistä käsityökaluista vuosi vuodelta enemmän. Uran alussa kiinnosti muut jutut, nyt taltan ja höylän teroittaminen ja sellainen käsityön jälki. Jokainen alalla osaa kyllä hioa, mutta se on kamalan tylsää hommaa.  Höylän jäljiltä puu hohkaa ja näyttää nätiltä."

 

Anders aloitti uransa 2003 Ikaalisten soitinrakennuskoulusta. Oppia antoivat sekä Matti Nevalainen että Anssi Nuutinen.

 

"Aloitin lähes ummikkona, jotakin pientä puutyökokemusta olin saanut seuratessa isoisäni Maunon rakenteluita veneiden, työkalujen ja korujen parissa. Nevalainen opetti miten tehdään Tele, ja Anssi miten akustinen kitara. Sen jälkeen kärpänen oli puraissut niin syvältä, ettei paluuta ollut. Ihastuin puisiin soittimiin."

 

Tie vei ensin Liikanen Musical Instrumentsiin harjoittelijaksi ja lopputyötä tekemään. Kauko ja Keijo Liikanen sekä Uwe Florath jakoivat avokätisesti tietojaan ja taitojaan erityisesti pintakäsittelyihin liittyen.

 

"Opettelin silloin heidän verstaallaan ranskalaista kiilloitusta. Vanha tekniikka, jota olen sittemmin käyttänyt hyvinkin paljon. Myrkytön ja miellyttävä pintakäsittelyaine."

 

Valmistuttuaan 2005 Anders perusti yrityksen ja jatkoi omien kitaroidensa ja taitojensa kehittämistä. Soitinhuoltoja hän teki Juha Lottosen alaisuudessa, sekä Hellas-pianolle ja Musamaailmalle. Ensimmäinen oma verstas aukesi Pitäjänmäelle Helsinkiin 2007. 

 

"Kyllähän sitä sellaisella parikymppisen innolla jaksoi vaikka mitä. Tuhansia säätöjä, satoja korjauksia. Siitä sai varmuutta vapiseviin sormiin. Siitä alkoi myös tutustuminen henkilökohtaisesti alan tyyppeihin. Osasta asiakkaita on tullut vuosien kuluessa ystäviä, ja se on mahtava juttu."

 

Anders lähentelee pian parin sadan soittimen rajapyykkiä, ja harmittelee ettei ensimmäisestä sadasta tullut pidettyä tarkkaa kirjaa. Osassa on sarjanumerot, osassa ei. Sadasta eteenpäin kirjanpito on ollut tarkempaa. Vuosittain määrä kasvaa noin 10-12 uudella soittimella. Näistä on akustisia kitaroita suurin osa, mutta viime vuosina enenevissä määrin myös sähkökitaroita.

 

"Mulla on lämpimät välit Kitarapajan kollegoihin Helsingissä, ja myyn heidän kauttaan näitä sähkökitaroita. Siellä myyjistä jokainen on kovan luokan pelimanni. Haluan pistää parastani heidänkin vuoksi. Etsin myös toista hyvää kitarakauppaa vähän pääkaupunkiseutua kauempaa. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kunhan vaan kitaristit pääsevät testaamaan soittimiani, niin kauppoja tulee."

 

Ja kauppoja onkin jo syntynyt, Andersin soittimia löytyy niin Juha Tapiolta, Tuure Kilpeläiseltä kuin Tuomari Nurmiolta. Myös suomen huippukitaristit, kuten Marzi Nyman, Teemu Viinikainen, Petteri Sariola, Lasse Sakara,Tuomas Wäinölä ja Petri Kuusela omistavat ainakin yhden "Liljeströmmin".

 

"Tottakai se tuntuu upealta saavutukselta, että ammattilaiset ja artistit haluavat just mun soittimen. Lämmin kiitos heille. Samaten arvostan suuresti, kun joku opiskelija laittaa vielä vähäisistä rahoistaan tilauksen vetämään. Siinä on kenties se arvostuksen huippu."

 

Tulevaisuus on vielä avoin, mutta kädet käyvät ahkerasti verstaalla. Uusi kitarasarja, viisi akustista, on juuri tekeillä. Pikkuhiljaa, ja huolella. Sitten on valmista kun on valmista. Rakkaudesta alaan, sanoisin.

 

 

 

 

 

 

 

Anders Liljeström